Suurten suunnistustapahtumien ratamestarityössä on tärkeää, että maastoon tutustutaan tarkasti myös ympäristönäkökohdat huomioiden. Sammaleisten kallioalueiden alasjuoksu irrottaa sammalpeitteen varmasti jäkäliköistä puhumattakaan. Maaston kulumista voidaan kuitenkin minimoida melko pienilläkin toimenpiteillä. Kielletyn alueen nauhoitus säästää arkoja kohteita. Ison risun tai näreen laittaminen johonkin paikkaan säästää maanpeitekasveja. Eivät suunnistajat juostessaan hypi mielellään risukkojen yli, vaan kiertävät kohteen. Harvinaisia kasvejakin voidaan suojella näin tehokkaasti kuten toimin Asikkala-Jukolassa kangasvuokkoja suojatessani. Pienialueisia kieltoalueita tai kulkuesteitä ei tarvitse merkitä kilpailukarttoihin.
On tärkeää, että alueen todennäköisesti tuntevaan lintutieteelliseen yhdistykseen ja kasviharrastajiin ollaan yhteydessä. Mainittakoon, että Kangasala-Jukolan alueella on elinvoimainen metsojen soidinpaikka. Jukolan aikaan soidin oli ohi, joten metsot saivat soida rauhassa.
Asikkala-Jukolassa 2002 suunnistajien tekemät polut levenivät paikoin huomattavasti. Osasyynä olivat kilpailujen alla sattuneet sateet, jolloin maapohja oli kosteaa ja sammalet ja kasvit irtosivat helposti pintakerroksesta. Kangasalla sateet olivat vähäisiä ja maastopohja oli kosteahkoa, muttei rutikuivaa.
Kangasala-Jukolan maaston jättämät jäljet olivat yllättävän pieniä. Kyllä maaston jäi tietysti polkuja ja kuluneita maastoalueita. Olen nähnyt vuosien varrella paljon kuluneempia Jukola-alueita. Alueella tehdyt metsänhoitotyöt ovat osaltaan jo peittäneet Jukolan viestin kilpailijoiden tekemät polut. Arvioisin, että maastotyyppi ja sää suosivat kilpailun järjestämistä.
Kangasalla kesäkuussa 2022
Hannu Kauppi
