Aloita suunnistusharrastus

Tervetuloa rasteille

Suunnistusta on monenlaista. Voidaan edetä jalkaisin, suksilla, maastopyörällä tai jopa autolla, pyörätuolilla tai hevosella, metsässä tai kaupungissa, päivällä tai yöllä. Suunnistaa voi yksin, kaksin tai pitkässä letkassa, maksimivauhdilla tai hitaasti edeten, kilpaa tai vaellellen. Kansainväliseen suunnistusliittoon (IOF) kuuluu jäsenmaita kaikista maanosista ja niinpä suunnistamaan voi päästä melkein missä päin maailmaa tahansa.

Suunnistustapahtumat ovat avoimia kaikille. Tarjolla on eripituisia ja vaikeustasoltaan erilaisia ratoja. Alle 12-vuotiaiden apuna on metsään vedetty ja karttaan merkitty yhtenäinen reittinauha, siimari, jonka avulla rastit löytyvät turvallisesti. Aloittelijoiden rastit sijoitetaan lähelle polkuja tai muita helposti seurattavia kohteita. Uudet maastot ja joka kerta erilaiset suunnistustehtävät tarjoavat kuitenkin loputtomasti haasteita taitaville konkareillekin. Rasteilla voikin nähdä kokeneita koukkupolvia, sillä kilpailuissa on sarjoja aina yli 90-vuotiaisiin saakka.

Kilpailussa radasta on tarkoitus selvitä omin taidoin ja voimin, mutta harjoitella voi hyvin kaverin kanssa yhdessä. Suunnistuksen kilpailumatkat ovat sprintti, keskimatka ja pitkä matka. Lisäksi kilpaillaan erilaisissa viesteissä ja yösuunnistuksessa. Kuntorasteilla ratoja ei nimetä kilpailumatkojen vaan vaativuustason ja pituuden mukaan.

Kaikissa suunnistusmuodoissa (suunnistus, hiihtosuunnistus, pyöräsuunnistus, tarkkuussuunnistus) ja kaikilla suunnistajilla on sama tavoite: löytää rastit maastosta oikeassa järjestyksessä kartan ja kompassin avulla. Kangasala SK järjestää pääasiassa ”tavallisen suunnistuksen” tapahtumia, joissa edetään jalkaisin.

Nastarit jalkaan ja menoksi

Suunnistuksen makuun voi päästä monella tavalla.

Kuntorastit

Helpoimmin suunnistamaan pääsee osallistumalla kuntorasteille. Monilla paikkakunnilla kuntorastit on nimetty iltarasteiksi. Kaikille avoimia tapahtumia järjestetään arki-iltaisin ympäri Suomen. Suurimpien kaupunkien lähistöllä kuntorasteja on useampana iltana viikossa. Joillain paikkakunnalla kuntosuunnistuksia on myös viikonloppuisin ja lisäksi kansallisten kilpailujen yhteydessä on usein kaikille avoin kuntosarja.

Suurin osa tapahtumista löytyy Rastilippu-palvelusta. Palvelussa voi ilmoittautua ja maksaa karttamaksun ennakkoon, mikäli seura on ottanut toiminnot palvelussa käyttöön. Rastilippu-palvelussa on nähtävillä tapahtumien tulokset.

Kuntorasteilla pääsee heti oikean suunnistuksen makuun. Tarjolla on ratamestarin tekemät radat, maastossa on rastiliput ja leimasimet, maalissa saadaan tulokset ja rastiväliajat. Ilman ajanottoakin voi suunnistaa. Kuntorasteilla on suunnistajia aivan laidasta laitaan, ensikertalaiset uppoavat joukkoon kuin kalat veteen.

Kaupunkien lähellä kuntorastit järjestetään usein taajaman reunassa, maastossa on ulkoilureittejä ja polkuja eikä eksymistä tarvitse pelätä. Lisäksi kuntorastien etuna on, että järjestäjät ovat asiantuntevaa porukkaa neuvomaan aloittelijoita ja metsässä on muita suunnistajia, joilta voi kysyä tarvittaessa apua.

Suunnistuskoulut ja -kurssit

Suunnistusseurojen järjestämät aikuisten aloittelijoiden kurssit alkavat yleensä keväällä, mutta suurimpien seurojen tarjonnassa voi olla myös syyskursseja. Monet kurssit on nimetty Jukola-kouluiksi ja osallistujien tavoite on usein oppia suunnistuksen perustaidot ja osallistua maailman suurimpaan suunnistustapahtumaan Jukolan viestiin.

Suunnistuskoulussa käydään yhdessä läpi teoriaa ja tehdään erilaisia suunnistusharjoituksia. Plussa on myös samanhenkinen porukka, josta voi löytää harrastusseuraa pidemmäksikin aikaa. Lasten ja nuorten suunnistuskouluissa on ryhmiä eri ikäisille.

MOBO

Jos suunnistuskärpänen puri oikein pahasti ja pitäisi päästä heti metsään, voi ladata mobiilisovellus MOBO:n ja etsiä hakemistosta lähimmän suunnistuskartan. MOBOssa eli mobiilisuunnistuksessa karttaa luetaan kännykän ruudulta. Kartalla on rasteja, yleensä 15‒20 kappaletta. Rastit voi kiertää missä järjestyksessä tahansa. Maastossa rasteilla on laatta, jossa olevan QR-koodin lukeminen rekisteröityy MOBO-sivustolle käyttäjän tilille. Merkinnän saa jokaisesta rastista, eikä kaikkia yhden kartan rasteja tarvitse käydä. MOBOilemaan voi lähteä milloin tahansa! Lue lisää MOBOsta.

Varusteet

Suunnistusta voi kokeilla lenkkarit tai vaikka kumisaappaat jalassa tavallisilla lenkkivaatteilla. Kompassiakaan ei ole pakko heti olla matkassa. Pari perusvarustetta kuitenkin parantaa kokemusta kummasti, joten ne kannattaa ottaa vakavaan harkintaan heti harrastuksen alkuvaiheessa. Varusteita voi hankkia suunnistustarvikkeiden erikoisliikkeistä. Suurimmilla kuntorasteilla ja kilpailuissa on myyntipisteitä, Suunnistajan kaupalla on kauppatilat Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja lisäksi useammalla myyjällä on verkkokauppa.

Suunnistuskengät ovat matalaprofiiliset, mikä takaa hyvän tuntuman maastoon. Iskunvaimennusta ei juuri ole, mutta maaston pehmeä pohja on jaloille ystävällinen. Pohjan voimakas kuviointi ja nastat tekevät kengästä pitävän märälläkin kelillä. Suunnistuskengät on tehty kestävästä materiaalista, joka ei paina paljon kastuessaankaan. Suunnistuskenkiä kutsutaan usein nastareiksi. Myös nastattomat nappulakengät ovat hyvät, mutta erityisesti sateella nastat tuovat vielä paremman pidon.

Kompassi on suunnistajan ainut sallittu ja erittäin käyttökelpoinen apuväline. Kompassi voi olla levykompassi tai peukalokompassi, kaikki osoittavat pohjoiseen!

Karttamuovi pitää kartan kuivana ja ehjänä. Kuntorastijärjestäjillä voi olla varattuna joitakin muoveja, mutta yleensä on tuotava oma muovi mukana. Muovitaskulla pääsee alkuun, mutta karttamuovi on taipuisampi ja suojaavampi. Kilpailuissa kartat on muovitettu valmiiksi.

Emit-kortin voi vuokrata järjestäjiltä tai osta omaksi suunnistusvarustemyyjiltä. Kuntorastiradan voi kiertää myös ilman Emitiä.

Suunnistusvaatteet on suunniteltu suojaaviksi ja kestäviksi. Ne ovat kevyttä materiaalia ja kuivuvat nopeasti. Jalat kannattaa suojata kokonaan. Paidaksi käy lyhythihainen, kylmemmällä säällä voi suunnistaa kevyt takki päälläkin. Tavalliset lenkkivaatteet käyvät myös, mutta maastossa ne repeytyvät suunnistusvaatteiden kankaita herkemmin ja voivat kastuessaan muuttua painaviksi.

Kartta on suunnistajan matkaopas

Suunnistuksen ensialkeet voi opiskella mukavasti kotisohvalla. Haaste numero yksi on oppia tunnistamaan karttamerkit ja ymmärtämään, millaista informaatiota suunnistuskartta sisältää. Karttamerkkejä tuntemattomalle kartta on yhtä hyödyllinen kuin romaani lukutaidottomalle.

Yleisimmät karttamerkit löytyvät esimerkiksi Suunnistusliiton sivulta.

Suunnistuskartta on ilmakuvan avulla piirretty kuva maastosta. Ilmakuva tai kolmiulotteinen stereokartoituskuva kertoo jo paljon maastosta, mutta suunnistuskartan tekeminen vaatii vielä paljon käsityötä lisäksi. Kartoittaja tekee päiväkausia töitä maastossa saadakseen pienet polut, pinnanmuodot ja kasvillisuuden vaihtelun tarkasti kohdilleen. Lopputulos on graafinen kuva, joka on piirretty virallisten kartoitusohjeiden mukaan.

Turistikartta sisältää tietoa nähtävyyksistä ja katujen nimiä. Autoilijalle riittää maantiellä suuren mittakaavan yleiskuva, josta selviävät teiden numerot, paikkakuntien nimet ja etäisyydet. Mutta millaista informaatiota suunnistaja tarvitsee maastossa? Turistinähtävyyksistä ja tienumeroista harvoin on apua.

Suunnistuskartta sisältää tiedon kaikista reitinvalintaan ja maastossa etenemiseen vaikuttavista tekijöistä. Korkeuskäyrät kertovat pinnanmuodoista. Kasvillisuuden vaikutus kulkukelpoisuuteen ja näkyvyyteen ilmaistaan vihreän ja keltaisen eri sävyin. Erikokoisille poluille ja teille on kokoluokan mukaan useita merkkejä. Lisäksi suunnistaja saa tiedon soiden kulkukelpoisuudesta, kivien, jyrkänteiden, ojien ja jokien koosta ja ylitettävyydestä sekä rakennuksista ja muista ihmisen maastossa tekemistä muokkauksista, kuten hakkuualueista tai soramontuista.

Karttamerkkejä on paljon, mutta niitä oppii käytännön kautta. Tavallisimpien merkitystä ei muutaman suunnistuskerran jälkeen tarvitse edes erikseen ajatella. Aivan kuten lukutaitoinenkaan ei joudu erikseen tunnistamaan kirjaimia tekstissä.

Karttamerkit on helppo oppia, kun huomaa niiden seuraavan loogisesti tiettyjä värejä. Mustalla värillä merkityt kohteet ovat selkeäpiirteisiä ja helposti erottuvia, joten niistä on mukava aloittaa. Haastavinta on oppia tulkitsemaan ruskealla merkittyjä korkeuskäyriä. Huippusuunnistajille ne ovat koko kartan tärkeintä informaatiota, mutta alkuun pääsee, vaikka ei ymmärtäisi niistä mitään.

Valkoinen: metsämaasto

Musta: tiet, polut, kivet, jyrkänteet, rakennukset, sähkölinjat, rautatiet ja muut ihmisen rakentamat kohteet

Harmaa: avokallio

Keltainen: avoin alue

Sininen: vesi

Vihreä: tiheä tai vaikeakulkuinen metsä

Ruskea: pinnanmuodot

Vaikka karttamerkkien käyttö on tarkasti kuvattu kartoitusohjeissa, voi sama merkki sittenkin tarkoittaa eri maastoissa hieman erilaista kohdetta. Jos maasto on erittäin kivikkoinen, ei kaikkia yli metrinkään korkuisia murikoita voida piirtää karttaan ja voidaan käyttää yleisempää kivikkoisuutta kuvaavaa merkkiä. Karttaan valitun kohteen on oltava maastosta erottuva ja kivikkoisen maaston tapauksessa kartta ei olisi enää luettavissa, kun kaikki muu peittyisi kiviä kuvaavien mustien pisteiden alle. Kartoittajan on tehtävä valintoja ja osattava korostaa suunnistajaa palvelevat, helposti toisistaan erottuvat kohteet.

Avointa aluetta kuvaava keltainen väri voi taajama-alueella olla sileäpintainen nurmikenttä, kun taas esimerkiksi Etelä-Viron maaseudun maastoissa sama väri kuvaa usein vanhaa heinittynyttä peltoa. Keväällä sellaisella on mukava juosta, mutta kesäkuussa kasvillisuutta voi olla korviin asti! Onkin huomattava, että maasto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa, mutta kartta pysyy samana. Keväällä Suomen maastoissa on hyvä näkyvyys, mutta lehtien kasvaessa täyteen mittaansa on kesällä helppo huomata, miksi kartoittaja on valinnut johonkin kohtaan vihreän, tiheää metsää kuvaavan värin.

Vaikka suunnistuskartan piirtämiseen on olemassa standardoidut ohjeet, on jokaisella kartoittajalla oma näkemyksensä ja käsialansa. Aina kartan kuvausohjeista ei löydy tarkkaa vastausta kaikkiin maaston kohtiin ja kartoittajan on sovellettava oman näkemyksensä mukaan. Kuten kaikissa ammateissa, on kartoittajienkin joukossa sekä supertalentteja että vähemmän taitavia, jotka eivät osaa yhtä osuvasti yleistää tai valita maastosta olennaisia kohteita. Suomessa kartoittajat ovat pääosin taitavia ja kartat ovat korkealaatuisia.

Suomessa suunnistuskarttoja valmistavat eli maastoja kartoittavat pääosin suunnistusseurat. Opetusministeriö tukee suunnistuskarttojen valmistamista vuosittain osana Suomen Suunnistusliiton valtionapua. Myös kunnat ja yritykset tukevat jonkin verran suunnistuskarttojen eli suunnistuksen liikuntapaikkojen valmistamista.

Mittakaava vaihtelee

Jotta kaikki suunnistajalle tarjottava informaatio mahtuu kartalle, tarvitaan suurempi mittakaava kuin esimerkeissämme turistikartassa tai autoilijan maantiekartastossa. Suunnistuskartan tavallisin mittakaava on 1:10 000, mikä tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on maastossa sata metriä. Pitkillä matkoilla käytetään myös mittakaavaa 1:15 000 (1 cm = 150 m).

Kaupunkialueella ja puistoissa suunnistettavassa sprintissä käytetään suurempaa mittakaavaa, 1:4000 tai 1:5000. Kartan on oltava helposti luettava kovassa vauhdissa, mutta vielä tärkeämpi syy suurempaan mittakaavaan on se, että sprinttikartassa halutaan kuvata maastosuunnistusta pienempiä yksityiskohtia, kuten katoksia, portaita, istutuksia tai yksittäisiä puita. Näitä varten sprinttikartassa käytetään osin eri karttamerkkejä kuin tavallisessa suunnistuskartassa.

Vinkki! Montako metriä yksi sentti on maastossa? Peitä mittakaavamerkinnän lopusta kaksi nollaa peukalolla ja saat vastauksen.

Suunnistussanastoa

Toisen suunnistajan, suunnistuksesta kertovan tekstin ja vaikkapa televisiolähetysten ymmärtämiseksi voi olla hyvä idea opiskella vähän suunnistuskieltä. Tällä suunnistus-suomi-sanastolla pääsee hyvään alkuun.

Emit-kortti ‒ muovinen läpyskä, joka rastilla painetaan vastakappaleeseen. Mitään ei näytä tapahtuvan, mutta elektroninen järjestelmä rekisteröi vierailun rastilla. Saatavilla on myös näytöllinen malli, josta näkyy leimaustapahtuma. Maalissa tietokone lukee kortilta loppuajan, rastiväliajat ja tarkistaa, että suunnistaja on käynyt kaikilla rasteilla oikeassa järjestyksessä. Vähitellen yleistyy myös EmiTag, uuden ajan kosketusvapaa leimaussysteemi, jossa tarvitsee vain käydä tarpeeksi lähellä rastia ja leimaus rekisteröityy korttiin.

K-piste eli lähtöpiste ‒ Rata alkaa karttaan merkitystä kolmiosta.

Koodi eli rastitunnus ‒ Koska suunnistusratoja on samassa tapahtumassa tarjolla monta, on metsässä yleensä enemmän rasteja kuin yhdellä radalla. Rastit voivat sijaita lähekkäinkin, mutta tarkistamalla rastileimasimessa olevan numerotunnuksen suunnistaja tietää tulleensa oikealle rastille. Koodi merkitään kartan reunassa tai irrallisena lappuna jaettaviin rastimääritteisiin ja joskus se painetaan myös karttaan rastin järjestysnumeron viereen.

Nollaus ‒ Emit-kortti laitetaan lähdössä vilkkuvaan leimasimeen. Edellisen suorituksen tiedot poistuvat ja ajanotto alkaa alusta. Kuntorasteilla ajanotto alkaa nollauksesta.

Peesata ‒ seurata toista suunnistajaa.

Pummi ‒ suunnistusvirhe. ”Pummasin ainakin viisi minuuttia!” tarkoittaa viiden ylimääräisen minuutin käyttämistä onnistuneeseen suoritukseen nähden.

Rastilippu ‒ rasti on merkitty maastoon 30x30 cm kokoisella oranssi-valkoisella, kolmisivuisella, nylonkankaisella lipulla. Kirkkaat värit näkyvät maastossa hyvin kaikkina vuodenaikoina.

Rastimääritteet ‒ kartan sivuun tai irralliselle lapulle painettu ruudukko, josta suunnistaja saa lisätietoa kunkin rastin tarkemmasta sijainnista. Rasteja ei ole tarkoitus piilottaa sammalen alle tai kivenkoloon vaan sijainnista annetaan symboleiden avulla mahdollisimman tarkkaa tietoa.

Rastipiste ‒ rastin tarkka sijainti, rastiympyrän keskellä oleva maastokohde.

Rastiväli ‒ suunnistusradan osa rastilta seuraavalle. Rataa tarkastellaan yleensä rastiväli kerrallaan. Miten suunnistit kolmoselta neloselle, entä miten meni pisin rastiväli? Rastiväli voi olla pituudeltaan alle sata metriä tai oikein pitkällä matkalla jopa neljä kilometriä.

Rastiympyrä ‒ kartassa oleva rinkula, jonka keskellä rasti sijaitsee. ”Pummasin rastiympyrässä” tarkoittaa, että suunnistaja on löytänyt ihan lähelle rastilippua, mutta rastin lähellä pyörimiseen on mennyt aikaa, kun lippu ei ole sattunut silmään.

Ratamestari ‒ tapahtuman suunnistusradat suunnitellut henkilö. Yleensä kokenut suunnistaja, mutta kuka tahansa voi suunnitella ratoja itselleen ja kavereilleen. Suurten tapahtumien ratamestari on käynyt ratamestarikurssin.

Reitinvalinta ‒ rastilta toiselle voi edetä suoraan tai erilaisten kiertävien vaihtoehtojen kautta. Rastilta lähtiessään suunnistaja tekee päätöksen, mitä reittiä aikoo käyttää seuraavan rastin löytääkseen. Helpoilla radoille reitinvalintatehtävät ovat yksinkertaisia, kun taas arvokilpailuissa maailmanhuiputkin voivat joutua pysähtymään rastilla löytääkseen kartalta parhaan reitin.

Teksti mukailtu teoksesta Outi Hytönen: Suunnista kuin mestari (Fitra, 2018)

Lue lisää suunnistuksen aloittamisesta uusille harrastajille suunnatulta sivustolta www.suunnistus.fi